Saimme tehtäväksemme katsoa mikä tahansa dokumentti sivutolta kolmasulottuvuus.fi, ja kirjoittaa siitä lyhyt kuvaus.
Itse valitsin katsottavaksi dokumentin nimeltä Pienet kameliratsastajat, sillä en ollut koskaan ennen kuullut kamelikilpialuista, ja minua kauhistutti mielikuva kameleiden, ja ennen kaikkea lasten kohtelusta dokumentin kuvauksen perusteella.
Tapahtumat sijouttuvat Lähi-itään, jossa kamelikilpailut ova jo vanha perinne, joita pidettiin ennen uskonnollisina pyhinä. Kamelikilpailuja järjestettiin aikoinaan myös hääjuhlissa, sillä niitä pidettiin iloisena tapahtumana joissa kamelin kasvattajat itsekin ratsastivat, mutta 50:ssä vuodessa kilpailujen luonne on ikävä kyllä muuttunut.
Välittäjät - jotka usein saattoivat olla jopa sukulaisia - myivät lapsia kamelikilpailuihin, kamelin kasvattajille heidän leireihinsä. Lapset saattoivat olla vasta 2-vuotiaita tullessaan myydyiksi. Leireillä heille annettiin erittäin vähän ruokaa sekä vettä, jotta he pysyisivät mahdollisimman pienikokoisina ja kevyinä kisoja varten. Joillain leireillä käyettiin painon mahdollisimman alhaisena pysymiseen myös muita, erittäin epämääräisiä konsteja..
Lapset kärsivät leireillä myös fyysistä ja seksuaalista hyväksi käyttöä, ja heillä osalla oli arpiakin saaduista selkäsaunoista. Kaiken tämän lisäksi itse kamelikilpailut olivat erittäin vaarallisia, ja moni lapsista kertoikin nähneensä kuinka kanssa kilpailijoita oli kuollut heidän silmiensä edessä. Onnettomuudet pyrittiin pimittämään, ja lääkäreitä lahjottiin kaunistelemaan kuolintodistuksia.
Dokumentissa kerrottiin Yhdistyneen arabiemiirikuntien ilmoittaneen myöhemmin kiellon alaikäisten ja alipainoisten jockeyiden käyttöön vastedes kamelikisoissa, ja tämän myötä alettiin etsiä lasten koteja viedäkseen heidät takaisin vanhempiensa luokse. Vaikeuksia lasten omiin perheisiinsä palauttamiseen tuotti se, että henkilöllisyydet, passit ym. asiakirjat olivat väärennettyjä, ja osa heistä oli unohtanut alkuperänsä nuoren ikänsä vuoksi. Myöskään kaikki vanhemmat eivät tunnistaneet lapsiaan, koska heidät oli viety niin nuorina.
Kaikilla palanneilla lapsilla oli tunne-elämä säpäleinä, he olivat yksinäisiä eivätkä osanneet olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Seurannassa ilmeni myös, että osa perheisiinsä palautetuista lapsista jäivät ulkopuolisiksi, koska olivat olleet jopa 13 vuotta pois, näkemättä perhettään..
Dokumentti oli kaiken kaikkiaan surullista katsottavaa, sillä vaikka lapsia pääsikin takaisin perheidensä luo, he kärsivät jatkuvista painajaisista, henkisistä ja fyysisistä ongelmista kaiken orjuuden, vankeuden, kaltoin kohtelun ja hyväksi käytön jälkeen. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti